Minä taas täällä moi!

Täytyi siirtyä pikkuhiljaa tänne sisätiloihin itteään grillaamasta. On se kiva ku on kesä! Ja etenki ku on vielä lomaki. Lisäksi ku palajan taas töihin hymyilemään, jää pomo samana päivänä omalle lomalleen. Ou-jee! Kuhan eivät armaat työtätikaverini olisi taas puraisseet sitruunaa. =)

Tosiaan, mun työhön kuuluu niin paljon hymyilyä ja yleistä orgaanisen jätteen jauhantaa, ettei sitä oikeen enää vapaa-ajalla jaksa ilmaseksi harrastaa. Mutta kaljasta onnistuu...

Juu ei on taas kotona hilijasta ku kaupunkilaishiiri on vaihteeksi omilla retkillään. Sitä niin tottuu toisen läsnäoloon, että sitte ku toinen on muualla, ei oikeen tierä mitä tekis ja kuinka olis. Kummallista tuo parielämä. Joskus toivoo, ettei sitä toista siinä olisikkaa ja sitte ku son pois niin sitä kaipaa kaiken aikaa.

Eipä kai tämä olisi elämää, jos menis liian yksinkertaiseksi. Toiset valittaa vaan enemmän ja toiset vielä enemmän. Mitäpä tuohon lisäämään.

Laitetaan tähänki loppuun ny sitte pientä pohdittavaa: Mä oon aina sanonu, että olis niin paljo helpompaa olla kaunis ku persoonallinen.

Nähdään taas!