Great, nenä alkaa muistuttaa yhä enemmän perunaa kaikesta niiskuttamisesta. Kuhan satais niin helpottais. Jos osaisin manata niin manaisin kaikki koivut saunantaakse vihdoiksi tehtäviksi. Ja sitte ku täälä alkaa helpottaa, niin viisaana tyttönä lähden ensi viikolla Lappiin, josko siellä vielä saisi kulumaan aimo annoksen allergialääkkeitä.

Eilen tuli istuksittua miehen sukulaisissa viettäen teinisynttäreitä. Tunsin lähinnä itteni teiniksi, ku en taaskaa osannu luontevasti keskustella ikkunan pesusta ja säärikarvojen vahaamisesta. Se vaatisi tiettyä mielentilaa ja eilen vaan ei ollut se päivä. Niinpä hytisin pihalla pohjoistuulessa kuunnellen miesten turvepalojuttuja... ja huusin sisäisesti. MIKSI?

No siitäkin selvittiin. No olipa ainaki tukka tämmättynä edes kerran tämän loman aikana. Nytki vetelehdin vielä yöpaidassa, ku iso hiiri ja pikku hiiri lähtivät juoksemaan pallon perässä. Aaaah, autuutta! Pystyin häiriintymättä seikkailemaan salaisen paheeni seurassa. Tietokonepelin nimittäin. Vau, miten järisyttävä salaisuus minusta paljastuikaan. =)

Nyt pitäis keksiä jotain jussiksi. Sellasta koko perheen kivaa, eikä kokolla rällästämistä kaljopäissään. Ens viikolla pääsen minäki pariksi päiväksi ulos kotiympyröistä ja hilipasen Sodankylään kattelemaan eläviä kuvia läpi yöttömän yön. Kuhan löydän ensi perille. Ainaki moni sitä epäilee. Ilmansuunnat eivät tosiaan kuulu vahvuuksiini...

Täytyyki alkaa väsätä matkasuunnitelmaa. Jos bongaatte Sodankylän raitilta eksyneen oloisen kesäkissan, niin viisatkaa vaikka sitte kohti Seita-baaria. jurrissa ei koskaan tunnu yksinäiseltä. =)